Olo on murjottu. Fyysisesti. Ihan kuin olisin käynyt tehosekottimessa. En ole saanut selkääni, olen vain tehnyt tuttavuutta lihaksieni kanssa, joissa ei ole lainkaan voimaa. Olen ollut joogaamassa.

Juuh. Joku aika sitten tietoisuuteni iski etten millään saa käsiä, en edes sormenpäitä lattiaan suorin jaloin. Vielä hetki [noo, pari vuotta] sitten se oli onnistunut. Olen vanhentunut ja kangistunut. En tästä nuorene ja notkistu ellen tee jotain asialle. Sitä paitsi uusi työ ja uusi työpiste aiheutaa harmia. Koko oikea käteni ranteesta olkapäähän ja oikeaan kylkeen asti ovat kipeinä. En onnistu löytämään ergonomista asentoa. Fysioterapeutin kanssa ollaan tuumailtu asiaa, sain ohjeet kuntosalille niska-hartia-treeniä varten ja tarkoitus olisi tehdä ihan oikea treeniohjelmakin, jotta työkyky säilyisi ja kunto parantuisi.

Parin vuoden mietiskelyn ja suunnittelun jälkeen oli aika tekoihin, varasin itselleni paikan joogan alkeiskurssilta. Tänä viikonloppuna oli sitten tosi kyseessä. En ole koskaan ajatellut joogaa tehokkaana jumppana, vaan enemmän sellaisena hippihymistelynä. Kai joogiakin on erilaisia, mutta valitsin koulukseni lähimmän mahdollisen ja se tarjoaa perinteistä astanga-joogaa.

Huh huh. Mitä rääkkiä. Eilen vielä harjoiteltiin, mutta tänään treenattiin. Olen niin kankea ja heikko. En taivu, ei ole lihaksia. Toivoa antaa ohjaaja, joka kertoi aloittaneensa myös nollasta ja esimerkeillä näyttää miten oli alussa ja miten on nyt. Harjoituksien on tarkoitus antaa sekä notkeutta ja voimaa. Kiitos kyllä, molemmille. Joogaopettaja, Joogi, kertoi ettei harjoita muuta kuin jooga ja hän on varsin hyväkuntoinen. Sellainen sopusuhtaisen lihaksikas. Sellainen mies, joka sai ajatukseni karkaamaan ja miettimään millaisiin solmuihin tuo itsensä ja kumppaninsa järjestää seksissä? :)